Täytä tyhjät rivit

Positiivareiden Ajatusten aamiaisessa oli tammikuun alkupuolella päivän tehtävänä alla oleva testi.

TÄYTÄ TYHJÄT RIVIT

1. Minun ei tarvitse enää _____________.

2. Minun pitää ________________ enemmän.

3. Minun pitää ____________ lähiaikoina.

4. Minun pitää taas ___________________.

5. Minun pitää joskus _________________.

Omat vastaukseni olivat 1. pelätä, 2. ulkoilla, 3. levätä, 4. löytää aikaa käsitöille ja 5. muistaa vain olla. Selitykset vastauksille ovat tässä.

Ensimmäisen kohdan toteamus selvittää sen, mitä haluaisit muuttaa, toinen sen, mistä haluat pitää kiinni. Kolmas kertoo tulevaisuuden päämääristä, kun taas neljäs palauttaa mieleen jonkin menneisyyden voimanlähteen. Viides selvittää sen, millä alalla sinun on oltava joustavampi.

Vastasin kysymyksiin sen kummempia ajattelematta, sen mukaan, mikä sana tai asia ensimmäiseksi tuli mieleen. Ensimmäinen oli sikäli mielenkiintoinen, että en koe olevani tai olleeni erityisen peloissani mistään. Mutta toisaalta viime kuukausina eri elämänalueilla on ollut aika lailla epävarmuustekijöitä ja stressinaiheita, mitä haluaisinkin todella muuttaa. Tavallaan epävarmuus on pelkoa tulevasta, valintojen onnistumisesta ja siitä, että kaikki ei ole omissa käsissä.

Ulkoilu on samoina viime kuukausina jäänyt harmittavan vähälle. Kuitenkin liikkuminen erityisesti ulkona on minulle erittäin tärkeää. Lenkillä luonnossa ajatukset pääsevät kulkemaan ihan eri tavalla kuin muuten. Moni asia on saanut ratkaisunsa ulkoillessa. Tämä osuma ei siis yllätä yhtään :)

Ulkoillessa tulee kiinnitetty huomiota myös pieniin asioihin ympäristössä.

Lepo on myös ollut liian vähissä viime aikoina ja voin allekirjoittaa sen, että päämääränä tulevaisuudessa on pitää siitä entistä paremmin kiinni.

Ulkoilun lisäksi käsitöiden tekeminen on ollut minulle tärkeä henkireikä opiskeluajoista lähtien. Välillä olen ajatellut, että käsityöt ovat sellainen asia, josta voin tinkiä muiden hommien sijaan. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että näin ei ole. Jos en välillä pääse tekemään käsillä jotain, mikään ei suju. Ja mikään muu ei auta asioiden sujumiseen samalla tavalla, ei edes liikunta ja ulkoilu. Parikin kerrosta sukkaa päivässä pitää mielen kasassa. Ja vaikka elokuvailta neuleen kanssa sohvalla vetää niskat pahimmillaan päiviksi jumiin, niin niistä illoista en luovu :)

Viimeinen vastaus onkin yhtä mielenkiintoinen kuin ensimmäinen. Pitäisikö olla joustavampi siinä mielessä, että useammin vain olisi tekemättä mitään tai tehden ihan omia juttuja. Vai pitäisikö joustaa enemmän siihen suuntaan, että viettää vähemmän aikaa vain ollen. Luulen noudattavani ensimmäistä tulkintaa, mutta toisaalta toinen on ihan yhtä looginen.

Oleminen on välillä myös herkuttelua :)

Aarrekartta 10.1.2016

Olen jo jonkin aikaa haaveillut aarrekartan tekemisestä. En vain tuntunut saavan aikaiseksi. Etsin netistä aarrekarttatyöpajoja ja löysinkin jotain, mutta en sitten saanut ilmoittauduttua. Joulun jälkeen siivosin huonettani ja lajittelin lukemattomia lehtiä. Siinä sitten tajusin, että tässähän minulla on materiaalit valmiina, kartonkia vain piti käydä ostamassa pohjaksi. Ja sen jälkeen ei kestänytkään kauan, kun laitoin toimeksi. Viimeisen vapaaviikonlopun (ennen aikidon kevätkauden alkua :) ) kunniaksi kävin lehtipinoon käsiksi. Tavoitteenani oli visualisoida vuotta 2016, sille asettamiani tavoitteita ja toiveita. Kaikkiaan aikaa meni viisi ja puoli tuntia ja aineistoa kertyi varmaan kolmen aarrekartan verran. Järjestelin ja karsin kuitenkin sen verran, että sain valmiiksi yhden kartan :) Kartasta tuli varsin henkilökohtainen, mutta haluan jakaa siitä muutamia palasia.

Tästä käden kuvasta olin alusta asti varma, että se tulee olemaan keskeisellä sijalla aarrekartassani. Ja niin siitä tulikin kartan keskipiste.

Olen tehnyt aarrekartan kerran aikaisemmin. Silloin teimme työpaikalla aarrekartat tiimien tavoitteista ja halutessaan sai tehdä myös oman aarrekartan. Ohjeet löysimme netistä eli varsinaista ohjaajaa meillä ei ollut. Olenkin jäänyt miettimään, miten aarrekartta pitäisi tehdä. Vaikka toisaalta, ehkä tässä ei kovin tiukkaa oikeaa tapaa.

Yhdenlainen sielunmaisema :) Ja alanurkassa tarinan päätös.

Olen huomannut, että minulle on tärkeää saada aikaan minua visuaalisesti miellyttävä ja kaunis kokonaisuus. Sanojen ja kuvien pitää sopia yhteen ja tavoitteeseen vastaamisen lisäksi kartan on kerrottava tarina. Nyt tein niin, että ensin ajattelin tavoitettani ja sen jälkeen aloitin lehtien selailun. Leikkasin talteen kaikki kuvat ja tekstit, jotka sanoivat minulle jotain. Sitten, kun tuntui siltä, että aineistoa on kasassa tarpeeksi, levitin leikkaamani palaset lattialle. Siinä vaiheessa kävi selväksi, että aineistoa oli kertynyt vähintään riittävästi.

Kun valitsee rooli, on mukavaa, jos se on onnellinen.

Jo tässä vaiheessa lajittelin kuvia ja tekstejä erikseen. Kun kaikki oli näkyvissä, aloitin siistimisen. Siistin kuvien leikkaukset, leikkasin tekstit ja sanat erikseen sen mukaan kuin alunperin olin ajatellut. Samalla lajittelin tarkemmin, sanat omiin ryhmiin ja kuvat omiin ryhmiin vähän aihepiirien mukaan. Tietyt kokonaisuudet alkoivat hahmottua.

Itseluottamusta löytyi matkan varrelta.

Kun kaikki oli siististi esillä, aloitin karsimisen. Aloitin ensin kuvista ja lisäilin päälle sanoja ja lauseita, jotka kuuluivat niiden kanssa yhteen. Kun kuvat oli kertaalleen karsittu, tein saman sanoille. Nyt alkoi muodostua yksittäisiä kokonaisuuksia, kuvat ja sanat täydensivät toisiaan. Vielä yksi karsinta ja palaset alkoivat olla kohdallaan. Sen jälkeen valitsin taustakartongin ja aloin sovitella palasia kokonaisuudeksi. Tässä vaiheessa tapahtui viimeinen karsinta, kuten jo aikaisemmin totesin, osittain visuaalisen kokonaisuuden takia. Osittain kyllä myös sanoman takia. Tarina alkaa sanoilla "Nyt on aika".

Unikot ja teksti "Linnunsiemeniä ja vihreää teetä" ovat vielä arvoitus. Ne ottivat paikkansa aarrekartassa itsestäänselvästi, mutta en ole vielä varma, mitä ne tarkoittavat :)

Liimatessa ei enää tapahtunut karsintaa, hieman jotkin osat vaihtoivat paikkaansa, mutta kokonaisuus oli valmis. Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen. Aarrekartta kertoo tarinan ja kuvastaa tavoitteitani sekä toi esiin muutamia arvoituksia. Sen tekeminen selkiytti ajatuksia ja tavoitteitani tälle vuodelle. Ja uskon, että arvoituksetkin saavat vastauksensa vuoden aikana.