Täytä tyhjät rivit

Positiivareiden Ajatusten aamiaisessa oli tammikuun alkupuolella päivän tehtävänä alla oleva testi.

TÄYTÄ TYHJÄT RIVIT

1. Minun ei tarvitse enää _____________.

2. Minun pitää ________________ enemmän.

3. Minun pitää ____________ lähiaikoina.

4. Minun pitää taas ___________________.

5. Minun pitää joskus _________________.

Omat vastaukseni olivat 1. pelätä, 2. ulkoilla, 3. levätä, 4. löytää aikaa käsitöille ja 5. muistaa vain olla. Selitykset vastauksille ovat tässä.

Ensimmäisen kohdan toteamus selvittää sen, mitä haluaisit muuttaa, toinen sen, mistä haluat pitää kiinni. Kolmas kertoo tulevaisuuden päämääristä, kun taas neljäs palauttaa mieleen jonkin menneisyyden voimanlähteen. Viides selvittää sen, millä alalla sinun on oltava joustavampi.

Vastasin kysymyksiin sen kummempia ajattelematta, sen mukaan, mikä sana tai asia ensimmäiseksi tuli mieleen. Ensimmäinen oli sikäli mielenkiintoinen, että en koe olevani tai olleeni erityisen peloissani mistään. Mutta toisaalta viime kuukausina eri elämänalueilla on ollut aika lailla epävarmuustekijöitä ja stressinaiheita, mitä haluaisinkin todella muuttaa. Tavallaan epävarmuus on pelkoa tulevasta, valintojen onnistumisesta ja siitä, että kaikki ei ole omissa käsissä.

Ulkoilu on samoina viime kuukausina jäänyt harmittavan vähälle. Kuitenkin liikkuminen erityisesti ulkona on minulle erittäin tärkeää. Lenkillä luonnossa ajatukset pääsevät kulkemaan ihan eri tavalla kuin muuten. Moni asia on saanut ratkaisunsa ulkoillessa. Tämä osuma ei siis yllätä yhtään :)

Ulkoillessa tulee kiinnitetty huomiota myös pieniin asioihin ympäristössä.

Lepo on myös ollut liian vähissä viime aikoina ja voin allekirjoittaa sen, että päämääränä tulevaisuudessa on pitää siitä entistä paremmin kiinni.

Ulkoilun lisäksi käsitöiden tekeminen on ollut minulle tärkeä henkireikä opiskeluajoista lähtien. Välillä olen ajatellut, että käsityöt ovat sellainen asia, josta voin tinkiä muiden hommien sijaan. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että näin ei ole. Jos en välillä pääse tekemään käsillä jotain, mikään ei suju. Ja mikään muu ei auta asioiden sujumiseen samalla tavalla, ei edes liikunta ja ulkoilu. Parikin kerrosta sukkaa päivässä pitää mielen kasassa. Ja vaikka elokuvailta neuleen kanssa sohvalla vetää niskat pahimmillaan päiviksi jumiin, niin niistä illoista en luovu :)

Viimeinen vastaus onkin yhtä mielenkiintoinen kuin ensimmäinen. Pitäisikö olla joustavampi siinä mielessä, että useammin vain olisi tekemättä mitään tai tehden ihan omia juttuja. Vai pitäisikö joustaa enemmän siihen suuntaan, että viettää vähemmän aikaa vain ollen. Luulen noudattavani ensimmäistä tulkintaa, mutta toisaalta toinen on ihan yhtä looginen.

Oleminen on välillä myös herkuttelua :)

Aarrekartta 10.1.2016

Olen jo jonkin aikaa haaveillut aarrekartan tekemisestä. En vain tuntunut saavan aikaiseksi. Etsin netistä aarrekarttatyöpajoja ja löysinkin jotain, mutta en sitten saanut ilmoittauduttua. Joulun jälkeen siivosin huonettani ja lajittelin lukemattomia lehtiä. Siinä sitten tajusin, että tässähän minulla on materiaalit valmiina, kartonkia vain piti käydä ostamassa pohjaksi. Ja sen jälkeen ei kestänytkään kauan, kun laitoin toimeksi. Viimeisen vapaaviikonlopun (ennen aikidon kevätkauden alkua :) ) kunniaksi kävin lehtipinoon käsiksi. Tavoitteenani oli visualisoida vuotta 2016, sille asettamiani tavoitteita ja toiveita. Kaikkiaan aikaa meni viisi ja puoli tuntia ja aineistoa kertyi varmaan kolmen aarrekartan verran. Järjestelin ja karsin kuitenkin sen verran, että sain valmiiksi yhden kartan :) Kartasta tuli varsin henkilökohtainen, mutta haluan jakaa siitä muutamia palasia.

Tästä käden kuvasta olin alusta asti varma, että se tulee olemaan keskeisellä sijalla aarrekartassani. Ja niin siitä tulikin kartan keskipiste.

Olen tehnyt aarrekartan kerran aikaisemmin. Silloin teimme työpaikalla aarrekartat tiimien tavoitteista ja halutessaan sai tehdä myös oman aarrekartan. Ohjeet löysimme netistä eli varsinaista ohjaajaa meillä ei ollut. Olenkin jäänyt miettimään, miten aarrekartta pitäisi tehdä. Vaikka toisaalta, ehkä tässä ei kovin tiukkaa oikeaa tapaa.

Yhdenlainen sielunmaisema :) Ja alanurkassa tarinan päätös.

Olen huomannut, että minulle on tärkeää saada aikaan minua visuaalisesti miellyttävä ja kaunis kokonaisuus. Sanojen ja kuvien pitää sopia yhteen ja tavoitteeseen vastaamisen lisäksi kartan on kerrottava tarina. Nyt tein niin, että ensin ajattelin tavoitettani ja sen jälkeen aloitin lehtien selailun. Leikkasin talteen kaikki kuvat ja tekstit, jotka sanoivat minulle jotain. Sitten, kun tuntui siltä, että aineistoa on kasassa tarpeeksi, levitin leikkaamani palaset lattialle. Siinä vaiheessa kävi selväksi, että aineistoa oli kertynyt vähintään riittävästi.

Kun valitsee rooli, on mukavaa, jos se on onnellinen.

Jo tässä vaiheessa lajittelin kuvia ja tekstejä erikseen. Kun kaikki oli näkyvissä, aloitin siistimisen. Siistin kuvien leikkaukset, leikkasin tekstit ja sanat erikseen sen mukaan kuin alunperin olin ajatellut. Samalla lajittelin tarkemmin, sanat omiin ryhmiin ja kuvat omiin ryhmiin vähän aihepiirien mukaan. Tietyt kokonaisuudet alkoivat hahmottua.

Itseluottamusta löytyi matkan varrelta.

Kun kaikki oli siististi esillä, aloitin karsimisen. Aloitin ensin kuvista ja lisäilin päälle sanoja ja lauseita, jotka kuuluivat niiden kanssa yhteen. Kun kuvat oli kertaalleen karsittu, tein saman sanoille. Nyt alkoi muodostua yksittäisiä kokonaisuuksia, kuvat ja sanat täydensivät toisiaan. Vielä yksi karsinta ja palaset alkoivat olla kohdallaan. Sen jälkeen valitsin taustakartongin ja aloin sovitella palasia kokonaisuudeksi. Tässä vaiheessa tapahtui viimeinen karsinta, kuten jo aikaisemmin totesin, osittain visuaalisen kokonaisuuden takia. Osittain kyllä myös sanoman takia. Tarina alkaa sanoilla "Nyt on aika".

Unikot ja teksti "Linnunsiemeniä ja vihreää teetä" ovat vielä arvoitus. Ne ottivat paikkansa aarrekartassa itsestäänselvästi, mutta en ole vielä varma, mitä ne tarkoittavat :)

Liimatessa ei enää tapahtunut karsintaa, hieman jotkin osat vaihtoivat paikkaansa, mutta kokonaisuus oli valmis. Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen. Aarrekartta kertoo tarinan ja kuvastaa tavoitteitani sekä toi esiin muutamia arvoituksia. Sen tekeminen selkiytti ajatuksia ja tavoitteitani tälle vuodelle. Ja uskon, että arvoituksetkin saavat vastauksensa vuoden aikana.

Oma piha

Muutimme vuosi sitten uuteen kotiin, rivitaloon, jossa on pieni piha. Kunnianhimoisena ajatuksenani oli seurata puuhailujani pihalla täällä blogissa, mutta näinhän tässä on käynyt. Ei yhtään kirjoitusta aiheesta :) Ajattelin kuitenkin yrittää nyt tässä vaiheessa.

Viime kesä meni enimmäkseen siihen, että seurasin, mitä pihalta nousee esiin ja hävitin sitä, mitä en halunnut säilyttää. Paljon sieltä nousikin, niin kukkia kuin rikkaruohojakin. Piha oli muutaman vuoden ollut melko vähällä hoidolla, joten molemmat olivat päässeet aika lailla villiintymään.

Ensimmäisenä taisi lähteä takapihalta villiviiniviidakko ja sen suojaama puulaatoitus. Tämä tapahtui siksi, että aioimme rakentaa tilalle terassin (joka syksyllä tapahtuikin) ja siksi, että taloyhtiön pihalle tilattiin roskalava, johon saimme puutavaran hävitettyä helpommin kuin itse kaatopaikalle viemällä. En ole edelleenkään kunnolla ole oppinut ottamaan ennen-kuvia, joten monessa kohdassa joudun nyt tyytymään jälkeen-kuviin :/ Alla olevaan kuvaan voi kuvitella sen villiviinin, joka ympäröi tuon hiekka-alueen ja oli kuta kuinkin aidan korkuinen.

Jotain köynösvastaisuutta oli selvästi ilmassa, sillä villiviinin lisäksi hävisi sinänsä nätti kärhö keittiön ikkunan edestä ja piippuköynös, joka alkoi näyttää siltä, että tulee etuovesta sisälle. Kärhöstä ei näköjään löytynyt oikein kuvia, mutta piippuköynöksestä onneksi löytyi. Ensimmäisessä kuvassa "parhaimmillaan" ja toisessa jo vähän kuritettuna. Ennen alasleikkausta leikkasimme vain pahiten oven eteen tulevia versoja. Alemmassa kuvassa näkyy myös pensas, jonka myös leikkasin syksymmällä alas ja sieltä paljastuikin sellainen kanto, että sen poistaminen voi tarvita koneellista apua.

Kuvan otti Timo Kiviharju

Kärhön hävitin kokonaan, koska en sille sopivaa paikkaa löytänyt ja arvostimme enemmän sitä, että keittiön ikkunasta näkyy ulos :) Piippuköynöksen kuitenkin vain leikkasin alas. Sitä varten minulla oli suunnitelma, jota halusin kokeilla, jos se lähtee vielä kasvamaan. Ja lähtihän se. Viimeiseksi vielä kuva etupihasta marraskuussa, kun piippuköynös ja pensas oli leikattu alas.

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/13988942/?claim=dexf9dzdw7q">Follow my blog with Bloglovin</a>

Löytöretkiä Tokiossa 2

Ja jatkoa edelliseen :) Keskiviikon iltapäivä menikin hotellilla torkkuessa, päänsärystä kärsien. Todennäköisesti nestehukka ja auringonpaiste olivat syyllisinä. Päänsärky kuitenkin häipyi ja torstaiaamuna lähdimme tutustumaan Yoyogi-puistoon.

Yoyogi-puiston kartta

Puisto oli meille molemmille uusi tuttavuus ja mukavahan siellä oli kierrellä ja kävellä. Maksulliset nähtävyydet jätimme välistä, mutta katseltavaa riitti muutenkin. Vehreää metsää, karppeja, kilpikonnia, metsän tuoksu ja suoja auringonpaisteelta. Puiston keskellä olevaan temppelialueeseen tuli myös tutustuttua.

Yoyogi-puiston alkukesän vehreyttä

Kilpikonnia paistattelemassa päivää 

Puiston jälkeen tein vielä pikaisen kävelykierroksen Harajukussa, Timo luovutti suosiolla ja lähti kahvin jälkeen takaisin Shinjukuun. Minä tulin vähän ajan kuluttua perästä, täytyy kyllä todeta, että taidan olla jo liian vanha ainakin ainakin Takeshita-dorin nuorison joukkoon :)

Takaisin Shinjukussa

Pienen lepohetken jälkeen kävimme pesemässä pyykkiä edellisisltä reissuilta tutussa Coin laundryssä. Ja kuivausrummut olivat yhtä tehokkaita kuin ennenkin. Onneksi aikidopuvuille ei tapahtunut liian suurta kutistumista, vaikka hetken näyttikin huolestuttavalta :) Illalla käytiin vielä japanilais-italialaisessa Elsassa pizzalla, jonka jälkeen ei unta tarvinnut kauan odotella.

Löytöretkiä Tokiossa

Elvytetäänpä tätäkin blogia :) Ja miten se kävisikään mukavammin kuin Japanin matkan kuulumisten merkeissä. Nyt olemme siis olleet pari päivää Tokiossa ja pitäneet taukoa aikidosta. Huomenna mennään taas treenaamaan, mutta tähän väliin vähän ulkoaikidollisia kuulumisia :)

Eilen aamulla tulimme Sakusta Tokioon ja Timon kanssa päätimme hoitaa ensimmäiseksi "pakolliset" ostokset alta pois, ettei tarvitse miettiä niitä sen enempää. Ensimmäisenä kohteena oli käsityötavaratalo Okadaya, josta tarttui mukaan muutama lankakerä ja hiuslenkkejä. Seuraavaksi käytiin elektroniikkatavaratalossa, minkä jälkeen oli lounaan aika. Sattumalta lounaspaikaksi löytyi viisi vuotta sitten hyväksi todettu kaiten-sushiravintola, jota edellisellä reissulla kaksi vuotta sitten ei löytynyt.

Sushia liukuhihnalla

Ruokailun jälkeen jatkettiin MyLord-tavarataloon, jossa Timo jaksoi valittamatta kävellä mukana, kun etsin sen tietyn liikkeen, josta saa ostettua varvassukkia. Viime kerralla kiersin läpi kolme tavarataloa, ennen kuin oikea löytyi. Nyt tavaratalo oli muistissa ja seuraavaa kertaa varten muistiin lisätään, että kauppa löytyy neljännestä kerroksesta :) Sukkien jälkeen kiertelin Sekaidossa, joka on toimisto- ja taidetarvikkeisiin keskittynyt tavaratalo. Samaan aikaan Timo löysi pienen pubin, joka myös oli edellisellä kerralla hukassa. Siellä oli hyvä suunnitella seuraavia askeleita.

Juotavaa ja tunnelmaa

"Joka poikkeaa polulta,

löytää uusia polkuja." - Niels Kjaer

Luonnon vyöhyketerapiaa

Muuton jälkeen uusia polkuja on löytynyt ihan konkreettisesti, kun ollaan tutustuttu uuteen kotiseutuun. Etukäteen oli toki tiedossa, että Horhassa on hyvät lenkkimaastot ja se osaltaan vaikutti siihen, että tänne alueelle päädyttiin. Se kuitenkin on yllättänyt, miten paljon polkuja täällä on noiden latupohjien lisäksi.

Rauhallisista iltakävelyistä aloitettiin ja nyt on edetty ja tutustuttu polkujuoksuunkin. Ja todettu, että sauvat eivät ainakaan näillä poluilla oikein toimi - liikaa juuri ja kiviä :) Juoksu on kyllä minun osaltani ollut vielä aika vähäistä, Timo on tehnyt sitä enemmän. Minä odotan, että kelit vähän viilenevät. Nyt pystyy juuri ja juuri pyöräilemään ja illan vähän viiletessä kävelemään. Helle ei edelleenkään tunnu minulle sopivan.

Mutta ne iltakävelyt kyllä toimivat. Niillä on löytynyt isoja mäkiä, pieniä mäkiä, satumetsää, röllimetsää, kuivempaa ja kosteampaa. Tänään löytyi mustikoiden lisäksi vyöhyketerapiapolku. Erikokoisia, pyöreäksi hioutuneita kiviä pitkät pätkät. Paljasjalkakengillä taiteillessa sai oikein hyvän jalkapohjahieronnan. Ja tosiaan myös niitä mustikkapaikkoja löytyi. Tänä kesänä en taida ehtiä poimimaan muualle kuin suoraan suuhun, mutta ensi kesän varalle on sitten paikat tiedossa.

Kolmen koneen loukussa - ei voi kirjoittaa

ja yhden kameran.

Välillä tuntuu, että bloggausideoita suorastaan tulvisi tai ainakin postauksiin sopivia kuvia tulee mieleen. Sitten tulee kuitenkin se mutta, että minulla on kuvia kotona pöytäkoneella, iPadilla, joitakin läppärillä ja sitten tietysti myös kamerassa (osa tietysti toisessa kamerassa ja kännykässäkin saattaisi olla joitain sopivaa :)). Sitten on helppo perustella, että ei voi kirjoittaa, kun ei voi liittää kuvia. Yritän kuitenkin opetella väistämään tämän esteen.

Pari kertaa olen jo tehnyt niin, että kirjoitan tekstin valmiiksi ja julkaisen sitten, kun saan kuvan oikeasta lähteestä lisättyä. Voisi tietysti tehdä niinkin, että julkaisee tekstin ja lisää kuvat sitten myöhemmin, mutta siinä on se vaara, että kuvien lisääminen unohtuu kokonaan. Harjoitusta vaan lisää, niin kyllä se siitä lähtee sujumaan.

Tänään kuitenkin oli leppoisa päivä kotikotona. Oleilua, leipomista, juttelua, hyvää ruokaa, esittelyajoja ja niin edelleen. Äidin kanssa leivottiin ruuneperin torttuja ja mokkapaloja. Tortut siksi, että muuten en ehdi niitä tekemään ja kaupasta ei saa kunnollisia. Olen tortuissa kuivien kannalla ja kauppojen ja leipomoiden versiot ovat omien kokemusteni mukaan minun makuuni liian kostutettuja tai muuten tiiviitä. Vaativa leivosmaku siis. Mokkapalat taas tehtiin maanantaiksi työpaikkaa varten. Torstaina tuli tieto, että pääsin läpi tentistä, jolla sain energiakatselmoijan pätevyyden, joten sitä pitää juhlistaa ihan porukalla!

Hyvää Runebergin päivää!

(vaikka onkin vasta keskiviikkona)