Täytä tyhjät rivit

Positiivareiden Ajatusten aamiaisessa oli tammikuun alkupuolella päivän tehtävänä alla oleva testi.

TÄYTÄ TYHJÄT RIVIT

1. Minun ei tarvitse enää _____________.

2. Minun pitää ________________ enemmän.

3. Minun pitää ____________ lähiaikoina.

4. Minun pitää taas ___________________.

5. Minun pitää joskus _________________.

Omat vastaukseni olivat 1. pelätä, 2. ulkoilla, 3. levätä, 4. löytää aikaa käsitöille ja 5. muistaa vain olla. Selitykset vastauksille ovat tässä.

Ensimmäisen kohdan toteamus selvittää sen, mitä haluaisit muuttaa, toinen sen, mistä haluat pitää kiinni. Kolmas kertoo tulevaisuuden päämääristä, kun taas neljäs palauttaa mieleen jonkin menneisyyden voimanlähteen. Viides selvittää sen, millä alalla sinun on oltava joustavampi.

Vastasin kysymyksiin sen kummempia ajattelematta, sen mukaan, mikä sana tai asia ensimmäiseksi tuli mieleen. Ensimmäinen oli sikäli mielenkiintoinen, että en koe olevani tai olleeni erityisen peloissani mistään. Mutta toisaalta viime kuukausina eri elämänalueilla on ollut aika lailla epävarmuustekijöitä ja stressinaiheita, mitä haluaisinkin todella muuttaa. Tavallaan epävarmuus on pelkoa tulevasta, valintojen onnistumisesta ja siitä, että kaikki ei ole omissa käsissä.

Ulkoilu on samoina viime kuukausina jäänyt harmittavan vähälle. Kuitenkin liikkuminen erityisesti ulkona on minulle erittäin tärkeää. Lenkillä luonnossa ajatukset pääsevät kulkemaan ihan eri tavalla kuin muuten. Moni asia on saanut ratkaisunsa ulkoillessa. Tämä osuma ei siis yllätä yhtään :)

Ulkoillessa tulee kiinnitetty huomiota myös pieniin asioihin ympäristössä.

Lepo on myös ollut liian vähissä viime aikoina ja voin allekirjoittaa sen, että päämääränä tulevaisuudessa on pitää siitä entistä paremmin kiinni.

Ulkoilun lisäksi käsitöiden tekeminen on ollut minulle tärkeä henkireikä opiskeluajoista lähtien. Välillä olen ajatellut, että käsityöt ovat sellainen asia, josta voin tinkiä muiden hommien sijaan. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että näin ei ole. Jos en välillä pääse tekemään käsillä jotain, mikään ei suju. Ja mikään muu ei auta asioiden sujumiseen samalla tavalla, ei edes liikunta ja ulkoilu. Parikin kerrosta sukkaa päivässä pitää mielen kasassa. Ja vaikka elokuvailta neuleen kanssa sohvalla vetää niskat pahimmillaan päiviksi jumiin, niin niistä illoista en luovu :)

Viimeinen vastaus onkin yhtä mielenkiintoinen kuin ensimmäinen. Pitäisikö olla joustavampi siinä mielessä, että useammin vain olisi tekemättä mitään tai tehden ihan omia juttuja. Vai pitäisikö joustaa enemmän siihen suuntaan, että viettää vähemmän aikaa vain ollen. Luulen noudattavani ensimmäistä tulkintaa, mutta toisaalta toinen on ihan yhtä looginen.

Oleminen on välillä myös herkuttelua :)